Viimeisen esityksen videoblogaus Omapohjasta: Iina ja Joona

Elinpiirejä-esitykset ovat nyt takanapäin, suuri kiitos kaikille katsojille! Kiitos vielä kerran myös rohkeille, hienoille ja upeille nuorille. 

Elinpiirejä esitys tullaan näkemään maaliskuussa vielä uudestaan Kansallisteatterissa sekä mahdollisesti vielä lähialueen kouluilla. Jos sinä haluat nähdä esityksen vaikkapa omassa koulussasi niin ota yhteyttä meihin, tulemme mielellämme vierailulle.

Tässä vielä Joonan ja Iinan videoblogaus Omapohja-näyttämön esitysten välistä:



Reittejä Kontulaan -projekti jää nyt joulutauolle mutta eipä hätää, kohta jo jatketaan! Käy kurkkaamassa TÄÄLTÄ mitä ensi vuodeksi suunnitellaan.

Kaunista ja rentouttavaa joulua kaikille <3

Kiitollisuudesta pakahtuen, Eveliina

Elinpiirejä Kansallisteatterin lavalla - haastattelussa teatterikuraattori Pirjo Virtanen!

Elinpiirejä valtasi eilen Kansallisteatterin Omapohja-näyttämön! Näytännöt jatkuvat tänään kahden esityksen merkeissä. Kaikki esitykset ovat jo loppuunmyytyjä, mutta hajapaikkoja voi vielä kysellä ovelta! Nyt Kansallisteatterin esitysten myötä on myös aika lukea koko Reittejä Kontulaan -hankkeen alullepanijan, teatterikuraattori Pirjo Virtasen, mietteitä.

Mistä ajatus Reittejä Kontulaan -hankkeeseen lähti?
Pirjo: Kansallisteatteri toteutti 2012 -2013 pilottihankeen  "Kylä elää"  Pikku Huopalahdessa ja siitä saadut hyvät kokemukset innostivat meitä jatkamaan jalkautumista lähiöön. 

Miksi juuri Kontula?
P: Halusimme kääntää seuraavaksi katseen itään ja Kontulassa ei ollut teatteritoimintaa. Helsingin kaupungin demokratiahanke "Vetoa ja voimaa Mellunkylään" oli hyvä pohja myös kulttuuriprojektin  toteuttamiselle.   

Mikä on yllättänyt sinua eniten koko projektin aikana?
P: On ollut hienoa nähdä miten Kontulan alueen asukkailla on ollut rohkeutta ja valmiutta lähteä mukaan työpajoihin ja teatteriesitysten valmistamiseen. Sekä "Kontulan aika!" -esityksen että "Matkakohteena Kontula" -esityksen jälkeen saatu palaute siitä miten asukkaat ovat nähneet uusin silmin oman kotiseutunsa on ollut rohkaisevaa. Ja tietysti meidän ei-kontulalaisten käsitykset idän suurlähiöstä ovat tosiaan muuttuneet!

Voitko kertoa mitään jatkosta?
P: Alusta asti on ollut selvää, että tällaisen alueprojektin pitää olla riittävän pitkäkestoinen, jotta voidaan saada aikaan tuloksia. Reittejä Kontulaan kolmannen vuoden toiminta päästäänkin käynnistämään heti tammikuussa. Silloin toivomme aloittavamme" Kaikki tiet vievät Kontulaan" (työnimi) valmistelut ja muut ensi vuoden toiminnan muodot.




Pirjo esittelemässä Suurta näyttämöä Elinpiirejä-esityksen nuorille

Mitä Elinpiirejä on antanut sinulle katsojana?
P: Esitys on osoitus näiden nuorten rohkeudesta, uskomattomasta heittäytymisestä ja mahtavasta yhteishengestä! Koskettavaa, hauskaa ja samalla ajatteluttavaa teatteria. Jess!

Keiden toivot näkevän esityksen ja miksi?
P: Toivoisin, että esityksen näkisivät kaikki maamme päättäjät, joiden käsitykset nuorten elämästä ovat jostain vuodelta miekka ja kivi tai nakki ja muusi. Tässä esityksessä nuorten ajatukset ja huolet tulevaisuudesta, heidän vaikuttamisen halunsa ja kannanottonsa haastavat aikuiset hyvällä tavalla. Nuorilla on asiaa, joka päättäjien on syytä kuunnella! He ovat täällä vielä  huomennakin.

Videoblogauksia esityskiertueelta – Atte

Elinpiirejä-esitykset ovat jo täydessä vauhdissa, tänään esityksen voi nähdä Kontulan nuorten Toimintakeskus Luupissa klo 18, ja sen jälkeen edessä ovatkin jo Kansallisteatterin Omapohja-näyttämön esitykset! Nyt jatketaan kuitenkin nuorten videoblogauksia ja annetaan Atelle puheenvuoro! 

 

12 ohjetta aikuisille

Elinpiirejä -esitys esitettiin keskiviikko aamuna Helsingin yhteislyseon 8. luokkalaisille. Tätä ennen ohjaajamme Ville, Jukka ja Eve kävivät vetämässä luokille työpajan, jossa avattiin hieman Elinpiirejä esityksen teemoja ja tekotapoja.

Lisäksi työpajoissa kerättiin jokaiselta luokalta pienryhmissä kolme elämänohjetta, jonka he haluaisivat antaa aikuisille. Useinhan nuoret saavat aikuisilta ohjeita hyvään elämään. Tällä kertaa toisin. (Erityinen suosikkini on numero 11)

1. Käy töissä. Maksa aina velkasi.

2. Jätä aikaa tärkeille asioille/ihmisille.

3. Lopettakaa tai vähentäkää alkoholin juominen. Älä polta lapsiesi edessä.

4. Älä käytä väkivaltaa.

5. Osaa kunnioitaa nuorta ja hänen mielipiteitään. Vanhemmat voisi keskustella nuoren kanssa mitä hän saa ja mitä ei saa.

6. Antakaa nuorille omaa rauhaa kun he sitä pyytävät.

7. Vanhemman tulisi osata laittaa kuitenkin raja mitä nuori saa ja mitä ei saa.

8. Rakastaa omia lapsiaan. Jutelkaa ja rohkaiskaa. Ei huudeta jos on tehnyt pahaa.

9. Ole kärsivällinen. Anna lastesi elää ja oppia virheistä

10. Kaikessa hyvässä on aina jotai pahaa ja kaikessa pahassa on aina jotain hyvää.

11. Hankkikaa huumorintaju. Voisi ottaa iisimmin.

12. Muista hankkia lapsia, joille opettaa elämänohjeita.

Näiden ohjeiden kera toivotamme kaunista viikonloppua kaikille, tervetuloa katsomaan Elinpiirejä Luuppiin lauantaina 13.12. klo 18 ja kuulemaan lisää nuorten ajatuksia. Kansallisteatterin Omapohjan esitykset ovat jo loppuunmyytyjä, hajapaikkoja kannattaa silti kysellä ovelta ennen esityksiä.

Ensi-illan tunnelmat ohjaajan näkökulmasta!

Klo 10

Keittäisikö joku kahvia? (Mistäs nyt kannattaisi aloittaa?) Jonna, pitäisköhän teippi laittaa ekana lattiaan? Montako penkkiä me nyt tarvitaan? (Tää lattia on kyllä liian kylmä istua.) Ai täällä on tämmösiä tyynyjä, laitetaan näitä. Onks maitoa tarpeeksi? Käyköhän tää avain myös siivouskoppiin? (Muistinkohan mä sukkahousut?)

Klo 11

(Mitä mä kirjotain tähän viimeiseen korttiin?) Hei, voisko joku laskea vielä ne katsomopaikat? Kalle, muistuta etttä muistutan että otetaan se nyökytys mukaan Mamma Miiaan. (Toivottavasti kaikki on ajoissa tänään.)

klo 12

(Ihanaa kaikki on paikalla!) Arvoisat näyttelijät, kolmen tunnin päästä alkaa esitys, kamat paikoilleen, hiusten laittoon, vaatteet päälle, joo joo kukaan ei mene alasti, tiedetään, hehheh. Katsotaan muutama tarkennus vielä. Kuuliko kaikki? (Kukaan ei varmastikaan kuullut.) Sohvi, menikö kuvia jo faceen? (Mitäs meidän piti vielä harjoitella?) Joo, tehdään vaan nyt se haastattelu. Ai in english, yes yes. Puolelta aloitetaan, katsotaan vielä kerran se kapinaan lähtö. (Pitäisköhän mun syödä jossain vaiheessa?)

klo 13

Hei huomio kaikille, laittakaa omat tavarat pois lojumasta katsomosta tuonne pukuhuoneeseen. 10 minuutin päästä katsotaan vielä koreografia! Juho, onko ääni valmis? Eetu, valojen paikat, pitäiskö vielä laittaa teipit niin muistavat paikat? (Kuka piru on jättänyt appelsiininkuoret keskellä näyttämöä?!) Täällä näyttäisi olevan vielä rekvisiittaa väärässä paikassa! (Muistinkohan mä sanoa siitä mikrofonin käytöstä Pihlalle….)

klo 14

(Apua, enää tunti aikaa!) Nyt alkaa yleisö jo tulla tuonne toisella puolella eli siirrytään hiljalleen pukuhuoneeseen, tällä puolella ei saa huuttaa. EI SAA HUUTAA! Otetaan siellä vielä äänen avaus ja laulu. (Mua itkettää.) Onhan ne valojen paikat nyt selvillä kaikilla?

 klo 14.30

Mamemimomuu naneninonuu laleliloluu… (Muistaakohan nää kaiken nyt varmasti?)

 klo 14.45
 

(Kyllä nää kaiken muistaa.) Nyt meette tonne ja pidätte ihan hemmetin hauskaa! Munat valmiiksi paikoilleen. Yleisö tulee sisään nyt! Onko ääni valmis? Onko valo valmis? (Oonko minä valmis?)

klo 15

 

Arvoisa yleisö, tervetuloa Elinpiirejä -esityksen ensi-iltaan. Muistuttaisin tässä vaiheessa vielä sulkemaan matkapuhelimet. Muistutan myös, että esityksen kuvaaminen ja tallentaminen on kielletty. Antoisaa teatteri-iltaa kaikille. (Pitiköhän mun sanoa vielä jotakin muuta?)

 

 

”Mitä pienemmän asian saa mitä monikäyttöisemmäksi, silloin on onnistuttu.” Haastattelussa lavastaja-puvustaja Jonna

Reittejä Kontulaan -projektin lavastajana ja tänä syksynä myös puvustajana on toiminut Jonna Kuittinen. Näin ensi-iltaviikolla (!!!) on aika päästää myös Jonna ääneen ja kysyä mitä projekti on hänelle merkinnyt, miten Elinpiirejä-esitys ja sen lavastus eroaa edellisestä, Kontulan aika!-esityksestä, miten lavastus Elinpiireihin on syntynyt ja tietenkin tiedustella, mistä ja miten lavaa hallitseva elementti, teltta on tehty.

Mitä Reittejä Kontulaan -projekti on sinulle merkinnyt?

Jonna: Tämä on ihan hirveän merkityksellistä teatteria. Toivon myös tulevaisuudessa voivani pitää toisten teatteritöiden rinnalla sen, että saisin tehdä töitä eri yhteisöjen kanssa. On eri tavalla merkityksellistä tehdä töitä heidän kanssaan kuin ammattilaisten, joka tottakai on sekin merkityksellistä. Sen näkee kun katsoo näitä esityksiä, vaikka onkin työryhmässä sisällä, niin silti sitä liikuttuu ja herkistyy. Näkee että jotakin tapahtuu niissä ihmisissä ja myös niissä ihmisissä, jotka ottaa vastaan näitä aitoja tarinoita ja tosielämän juttuja.

Miten Kontulan aika! -esitys eroaa Elinpiirejä-esityksestä noin yleisesti sekä erityisesti lavastajan näkökulmasta?

J: No jos konkretian tasolla ajatellaan niin ihan volyymin tasolla, se oli paljon massiivisempi, jo ihan tavaramäärältäänkin. Lisäksi ryhmät ovat erilaisia, jo ikäskaalaltaankin. Se oli myös produktion antia, kun yhteen tuli eri-ikäisiä ihmisiä. Eri sukupolven kontulalaiset kohtasivat. Tässä (Elinpiireissä) taas on hauskaa, kun kuullaan yhden aika tarkkaan rajatun ryhmän ääni.

Mistä lähdit rakentamaan Elinpiirien lavastusta?

J: Käsikirjoituksen luettuani mieleen tuli retki ja matka, mietin josko siitä löytyisi yksi asia tai esine joka ”ratkaisisi kaiken”, kun aina yrittää lavastajana jahdata johtotähteä, ja silloin se johtotähti oli tämmönen retki tai retkeilyvarustus. Ajatuksena oli se kun tässä nuoret tekevät matkaa kohti aikuisuutta. Mutta sitten se ei auennut ihan kaikkiin kohtauksiin, mutta teltta jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen. Ja elinpiirejä – niin sehän on kuin talon muotoinen, koti, teltta, talo. Joku mistä lähdetään, joku mihin tullaan.

Teltta on rakennettu metalliputkista kehikoksi, kehikon ympärille on pingotettu vaatekuminauhaa, sitä on yhteensä parisensataa metriä ja tarkoituksena on, että nuoret kokoavat sen aina itse.

 

Entä onko haastavampaa suunnitella lavastusta kiertue-esitykseen?

J:On toki! Lavastuksessa mielestäni aina onnistuu silloin, kun pystyy tiivistämään kaiken yhden asian ympärille, mitä pienemmän asian saa mitä monikäyttöisemmäksi, silloin on onnistuttu. Että se säilyttää vertaiskuvallisuutensa ja toimii monessa suhteessa vertauskuvana, antaen myös sisältöä eikä vain kerro tapahtumapaikkoja.

Mitä toivot Elinpiirejä-esityksen katsojien saavan esityksestä?

J: Mun ei tarvitse edes toivoa vaan mä tiedän, että he tulevat saamaan tietoa tuonikäisten kontulalaisten nuorten ajatuksista, jota he eivät muualta saisi. Aina on hyvä että ihmiset tulevat kuulluiksi.